4.2.19

Ihan tavallista mulle kuuluu

Moikkamoi! Pitkästä aikaa on aika tarttua läppäriin, avata Blogger ja kirjoittaa. Bloggaaminen jäi vähemmälle, kun jäin työttömäksi eikä ollut enää tuttuja ja turvallisia rutiineja. Työttömyysaika oli raskasta. Hirveä stressi koko ajan, että mihin hakisi, miten valmistautua työhaastatteluun, pääsenkö enää ikinä töihin, päivärahan maksimiaika täyttyy, kohta putoaa tuet, hallituksen aktiivimalli ja se ettei koulutuksia/työpaikkoja ole jolloin tuet vähenee entisestään. Lukuunottamatta sitä tunnetta, etten ole hyödyksi kenellekkään.

Sitten sain puhelun, että eräässä paikassa tarvitaan äitiysloman sijaista, innoissani vastaanotin puolen vuoden sijaisuuden, ihana päästä tekemään työtä ja tuntea taas kuuluvansa johonkin. Puoli vuotta oli tulossa täyteen ja samasta työpaikasta eri osastolta jäi henkilö eläkkeelle. Työ ei ollut yhtään alaani liittyvää, mutta osasin käyttää tarvittavia ohjelmia ja haettuani paikkaa sain sen! Nyt olen virallisesti taas työelämässä ja PITKÄSTÄ aikaa minulla on ihan vakituinen sopimus.

En sen enempää kerro uudesta työstäni, kuin että se liittyy erilaisiin kiinteistöihin. Työ on ollut tosi innostavaa ja mukavaa ja on ollut kiva opetella ihan uudenlaisia juttuja. Meidän työhuoneessa on hyvä tunnelma ja siellä voi olla oma itsensä. Tärkeintä työssä on se, että siellä viihtyy ja että työ on mielekästä.



Vielä ollaan Nallen kanssa yhdessä, onhan tässä jo 8 ja puoli vuotta yhteen porskutettu, vielä ei ole suunnitelmissa häitä tai lapsia (tätä kysytään hurjan usein), molemmille riittää että telmitään sisarusten lapsien kanssa ja että saadaan viettää rauhallista aikaa kahdestaan. Vapaa-ajalla me pelataan tietokonepelejä ja minä pakotan Nallen ulkoilemaan kanssani. Ostettiin meidän ensimmäinen auto (2005 vuoden punainen Ford) ja on ollut kiva päästä vähän kauemmaskin lenkkeilemään kuin pelkästään omille kotikulmille. Kiva on ollut päästä myös kyläilemään ilman, että tarvii selvitellä millä kyydillä pääsee ja koska. Nalle halusi, että meille tulee ehdottomasti farmariauto, että saadaan kaikki mun turhat ex tempore sisustushankinnat kuskattua... :D



Olen aiemmin kertonut Kisun allergioista ja tällä hetkellä se on kurissa. Mahakarvat on kasvaneet takaisin eikä Kisua enää kutita. Kisu täyttää tänä vuonna 15 ja vanhuus alkaa näkyä esimerkiksi sillä, ettei uskalla hyppiä niin paljon ja korkealle kuin ennen ja ettei jaksa leikkiä paljoa. Kisulla on myös kaksi kertaa puole vuoden aikana tullut omituinen (ehkä epilepsia?) kohtaus. Toivottavasti kuitenkin saadaan nauttia Kisun seurasta vielä pitkään.



Eipä varmaan muuta ihmeellistä kuulu. Nyt kun on blogitauko ohitettu, niin katsotaan innostunko täällä taas enemmän kirjoittelemaan :)




4 kommenttia:

  1. Oli tosi kiva kuulla sun kuulumisiasi ja onnea vakkaripaikasta! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea työpaikasta! <3
    Ihana tuo toisiksi alin kuva, ihan supersöpö! <3

    VastaaPoista
  3. Oi jee ihanaa kuulla susta! Oon välillä miettinytkin, että mahdatkohan vielä palata blogin pariin :) Onnea uudesta työpaikasta! <3

    VastaaPoista

Share some galaxy dust! ♡