23.11.12

Elämisen vaikeus...

Kerron teille vähän mun taustoista, eli jos ette välitä lukea angstipostausta niin tähän on hyvä lopettaa lukeminen :)

Olin pienenä vilkas lapsi, silti kun menin iltapäiväkerhoon (kunta ei ottanut minua ja siskoa tarhaan, koska kunta päätti säästää sinä vuonna, joten oltiin siskon kanssa perhepäivähoitajalla ja kolme tai kaksi kertaa viikosaa iltapäiväkerhossa), niin kukaan ei halunnut leikkiä mun kanssa. Me istuttiin pitkän pöydän ympärillä, toisella puolella tytöt ja toisella pojat. Tytöt ei kuitenkaan halunnut että menen heidän puolelleen, joten yksi poika istui tyttöjen puolella ja minä poikien puolella, muut pojat mahdollisimman kauas minusta. Siskoni istui eri pöydässä muiden kanssa, koska on vuotta nuorempi.

Samat iltapäiväkerholaiset tulivat sitten ekalla luokalla samalle luokalle, mutta kukaan ei ollut välitunnilla mun kanssa. Olin yksin, kaivelin maata puun vieressä ja leikin oravaa :D

Kolmannella luokalla vaihdettiin kaikki koulua, mutta samat luokkalaiset pysyivät+tuli pari uutta. Kolmannella luokalla hengasin kahden kaverin kanssa ja koulumatkat kävelin yhden toisen tytön kanssa. Muut ihmiset koulussa jostain syystä ei vieläkään hyväksynyt mua, ja kun kävelin luokasta toiseen, niin KAIKKI vastaantulijat haukkuivat mua RUMAKSI. Siitä se alkoi... kolmosluokalta ammattikouluun kaikki on ollut mua vastaan (paitsi ne pari kaveria) ja olen siitä asti ollut RUMA. Yläasteella kaikki paheni, koska oli taas uusi koulu mutta samat ihmiset. Uudessa koulussa oli myös paljon uusia ihmisiä (yhteensä oli noin 700 oppilasta)  ja kun he näkivät, että ne vanhat ihmiset haukkuivat mua rumaksi, niin tietenkin hekin alkoivat! Lisäksi päälleni syljettiin, hiuksiani poltettiin ym. Yläasteella mulla oli jopa kolme kaveria! Harmivaan, että he olivat samalla luokalla, mutta A-ryhmässä eli heillä oli eri aineita kun mulla. Ne aineet, jotka olin eri ryhmässä olin yksin ja kuuntelin kuinka ruma olen.



Vasta ammattikoulun tokalla luokalla sain itseluottamusta, en nyt viitsi kirjoittaa enempää ettei tästä tule romaania. Lyhyesti sanottuna tunnen vieläkin olevani maailman rumin ja mun on vaikea muodostaa ihmissuhteita ja ylipäätään PUHUA ihmisille, netissä se onnistuu hyvin, mutta kasvotusten kun olen jonkun kanssa niin ahdistaa.

Ja miksi kerroin teille tästä juuri nyt? Meillä on tänään työjuhla ja mulla on kaikki juhlavaatteet mukana töissä, että voisin vaihtaa ne kohta. Kuitenkin kun tässä työpisteelläni olen istunut jo jonkin aikaa, niin tajusin etten voi mennä sinne! En halua mennä yksin mutta en kuitenkaan voi kysyä keltään, että voinko mennä samaa matkaa! Kuka nyt muka MUN kanssa haluaisi mennä yhtä matkaa?? Saattaa kuulostaa teistä oudolta, mutta päätin kertoa ton mun taustatarinan, jos joku vaikka samastuisi muhun ja halusin kertoa teille, koska mulla ei ole muitakaan kenelle kertoisin. Voi hitsinpimpulat kun en tiedä mitä tehdä! Tahdon työjuhlaan, mutta en halua mennä yksin enkä kehtaa kysyä keneltäkään, että HALUAAKO joku mennä mun kanssa...











♡:Sara


50 kommenttia:

  1. eikun vain rohkeasti kysyt joltakin voisitko mennä samaa matkaa! Itsellä olllut joskus sama ongelma eikä ole yksin uskaltanut mennä jonnekkin niin pitää vaan rohkaistua ja kysyä joltakin, että hei mennäänkö samaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, pitäis vaan rohkaistua :) Toinen ongelma on se, että oon ite tänään ykköskerroksessa ja loput viidennessä... Ehkä jossain vaiheessa meen sinne vaan muina miehinä ja kysyn joiltain... :)

      Poista
  2. Inhottavaa kuulla tollaista :<
    Mut muista, että sä et ole ruma. Oot hirrrmuisen kaunis ja ihana ihminen <3

    VastaaPoista
  3. Kysy vaan! Olet kuitenkin jo aikuisten työpaikalla (oletan) ja jos joku on niin epäkypsä, että "torjuu" sun ehdotuksen, niin ei se sun vika tai ongelma ole vaan hänen asiansa (/häpeänsä). Itselläni on kokemusta henkisestä kiusaamisesta, enkä ole päässyt siitä yli luonnillisestikaan, mutta se on avannut silmäni kuinka ihmiset käyttäytyvät ja mitä oikeasti ajattelevat. Tärkeintä on yrittää olla oma mukava itsensä. Jos joku ihminen ei syystä tai toisesta halua esim tässä sun tapauksessasi mennä samaa matkaa, niin ei haittaa. Toivottavasti sulla on työkavereita joiden kanssa tulet toimeen, joten voisit sellaiselta kysyä (etkä työpaikan pirulta, jos sellaista on :D). Ihmisillä on syynsä kieltäytyä, mutta muista että tässä on kyse "vain" yhteisestä matkasta. Kysele niin kauan kuin joku tulee mukaan, en usko että kauan tarvitsee etsiskellä :)
    (Jos et sä kirjoittanut romaania, niin sitten mä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu aikuisten työpaikka :) Tänään vaan on eri paikassa kun muut, joten joudun ihan menemään tonne toiseen paikkaan ja kysymään, ettei voi ihan vaan ohimennen huikkasta kenellekkään. Kiitos ihanasta romaanikirjoituksesta! :3

      Poista
  4. Rohkeutta vain kehiin ja nykäiset jotain kivaa hihasta ja kysyt haluaako hän samaa matkaa kulkea ! Uskon, että siulla on sitä rohkeutta, se voi olla jossain piilossa, ettet ole vielä löytänyt sitä kunnolla. Mutta jo tänne blogiin tämän kertominen vaatii paljon rohkeutta.

    Voin vain kuvitella millaista kouluaikasi on ollut. Yksi hyvä ystäväni voisi varmaan samaistua lähes täysin kirjoittamaasi. Hänellä oli vaikeaa päiväkodista alkaen, jatkuen läpi peruskoulun. Ammattikoulussa hieman helpotti, kun samaan ryhmään ei tullut entisiä kiusaajia. Vaikka kiusaaminen ei siellä jatkunut, uusien sosiaalisten suhteiden luominen oli kuitenkin vaikeaa. Ja nyt jos teidän kahden nykytilanteet pistää rinnakkain, näin ulkopuolisen silmin siulla menee hyvin. Käyt töissä, on ihana parisuhde ja intoa blogin kirjoittamiseen (ja paljon meitä ihania lukijoita ;D). Ystäväni taas.. Koittaa jaksaa mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, pitää löytää se rohkeus :) Toivotaan, että sun ystävä saa itseluottamusta ♡

      Onneksi on teidät ihanat blogiystävät, te saatte muhun aina uutta intoa ♡

      Poista
  5. Auts, ku kirpas...
    Voi kultapieni, sä oot niin kaunis.
    Eikä sun tartte kysellä keltään, meneekö joku sinne bileisiin sun kaa. Sä vaan meet porukan mukana ja sä kuulut sinne ihan yhtälailla ku jokainen niistä muistakin.
    Tiedän kyllä ihan tarkkaan, miltä susta tuntuu. Nyt kokoa ittes puppe ja meet vaihtaa niitä vaatteita ja sekaan vaan. Menneisyys istuu aina olkapäällä, mutta nyt on se hetki kun luodaan tätä päivää ja tulevaisuutta varten onnistumisen kokemuksia.
    Rohkeutta Sara! Sä oot rohkea tyttö, ja mä toivon sulle mukavia bileitä, josta kertyy mukavia muistoja. <3

    VastaaPoista
  6. Tää teksti vois olla yhtä hyvin minunkin kirjoittama. Mulla oli aivan samanlaista koko peruskoulun ajan, hirveää kiusaamista ja henkistä painostusta, jonka takia kärsin edelleenkin huonosta itsetunnosta.

    Jotenkin tässä aikuisiällä oon saanut itseäni kasvatettua sen verran, että pyrin hyväksymään itseni. En valitettavasti osaa auttaa sua, sillä en itsekään tiedä mistä tämä muutos alkoi ja miten siitä suosta pääsi ylös:/ Mulla auttoi vähän se, että muutin ammattikouluaikaan eri paikkakunnalle ja koulussani ei ollut yhtään tuttua entiseltä asuinpaikkakunnaltani. Sain tavallaan uuden alun ja yritin olla positiivisin mielin ja ihmiset saivat muodostaa minusta mielipiteensä ilman ennakkoluuloja.

    Kiusaamisesta ja henkisestä päähänpotkimisesta jää sellaiset arvet ja pelot että niitä ei oikein saa koskaan korjattua kokonaan. Toivotan kuitenkin sulle paljon tsemppiä ja että koittaisit saada niskaotteen niistä pahan olon tunteista. Ensimmäinen askel on kaikkein vaikein, mut kun sen saa tehtyä niin seuraava onkin jo paljon helpompi!:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana teksti, kiitos että jaoit sen mun kanssa ♡

      Poista
  7. Kamala kuulla että oot saanut tuollaista osaksesi :( Itsekin jonkin verran, mutta ihan noin pitkälle ei mun kanssa menty. Mulla on kanssa vähän samanlaisia tuntemuksia välillä ja aina mietin, mitä ihmiset ajatelee musta.
    Se on vaan niin kauheaa, miten julmia lapset voi olla toisilleen. Ja miten nuorena.
    Mutta nyt kun oot aikuinen, niin ota rohkeasti vain kontaktia muihin, varmasti kukaan järkevä ihminen ei valitse ulkonäön perusteella kenen kanssa haluaa olla tai olla. Sitä paitsi, et todellakaan ole ruma!
    Ehkä tässä mun kirjotuksessa ei ollut mitään punaista lankaa, mutta kysy reippaasti jotain mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää ottaa joo kontaktia muihin, se on vaan välillä tosi vaikeeta. Toivottavasti me kummatkin jossain vaiheessa päästäisi eroon siitä muiden ajatteluiden pohtimisesta :) ♡

      Poista
  8. kysymiseen ei onneksi kuole.
    pettymyksestäkin pääsee yli.

    rohkeutta ei ole lakata pelkäämästä,
    vaan kohdata se mitä eniten pelkään.

    muista, että sä olet ihana juuri tuollaisena.
    ne ihmiset jotka eivät sitä halua häviävät, häviät paljon.
    sillä ei ole olemassa toista juuri tuollaista Saraa

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ♡ Kiitos paljon ihanista sanoista! ♡

      Poista
  9. kauheita kokemuksia ,voimia ja haleja sinulle sinne .toivon että saat rohkeutta kysyä jotain kaveriksi ,mä oon kans aika ujo enkä kovin helpolla uskalla mennä kyseleen .etkä todellakaan ole ruma vaan kaunis ja älykäs ihminen ,nyt unohdat noi muiden ihmisten haukut ja höpinät kokonaan .

    ihanaa viikonloppua kaikesta huolimatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡ Hyvää viikonloppua myös sulle! :)

      Poista
  10. Pidä hauskaa juhlissa! Tiedän että sulla tulee varmasti kiva päivä- ite tykkään niin kovasti blogistasi just sen takia että siitä paistaa läpi sellainen elämänilo josta ite voi vaan haaveilla. :) Mulla on vähän samankaltaisia kokemuksia ehkä vielä just sen takia että oon elänyt tällä Suomi-USA akselilla niin muut on kokenut aina jotenkin erilaiseksi ja sitten sitä ei oikein tunnu kuuluvan minnekkään kun oli tietty kielimuurit ja muut. Pitäisi perustaa oma valtio yhteiskunnan hylkiöille.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♡ Mun mielestä sä oot tosi mielenkiintoinen ihminen just sen takia, kun oot asunut myös muualla! Olisi kiva joskus nähdä :)

      Poista
  11. voi ei, ihan kauheita oot säkin joutunut kokemaan :c mä vihasin ite koko yläasteaikaa, meidän luokka oli ihan hirvee ja mua vastaan - tai oikeestaan olin ilmaa, paitsi sillon Kubrickin oli jotain sanottavaa "vittu mikä tonki nimi oli, hyi helvetti mikä huppari" niin että varmasti kuulin ja vastaan tullessa käytävällä sihahdettiin huoria sun muita. ei mulla siis noin rankkaa oo ollut kun sulla, mutta edelleen tästä masennuanoreksiasotkusta pitäisi ripulia irti. nykyään amiksessa tunnen itteeni ulkopuoliseksi tunkeutujaksi, josta kaikki puhuu pastaa selän takana, ihan vaan sen takia mitä yläaste oli. aina kun joku nauraa, pelkään sen nauravan mulle jne.

    Mutta suhun - sä vaikutat ihanalta ihmiseltä johon oon pitkään halunnut tustua (kuulostaapa pedarilta)
    yritä olla antamatta menneisyyden vaikuttaa, varmasti on muitakin jotka sun kans haluaisi olla ! :) voihan olla, että joku toinenkin on tullut kiusatuksi, eikä uskalla olla oma ittensä oikeen;) luota itteesi ja vietä kivat juhlat:) ♡ haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä ja haleista! ♡ Tosi ikävää, että säkin joudut kokemaan tollasta :( Mäki oon pedari kun haluun tutustua suhun xD Sä vaikutat kanssa tosi ihanalta ihmiseltä, jolla on maailman ihanin tyyli! :)

      Poista
  12. Voi että:( kyyneleet tuli silmiin kun luin tuon tekstisi. Itse kuuluin koulussa aina näihin "muka suosittuihin"tyttöihin ja muistan kun kaverit joskus nokkivat toisia. Olen ollut niin iloinen siitä, kun en koskaan edes teini-ikäisenä lähtenyt siihen mukaan:) Mun miehen lapsia kiusataan koulussa. Teini-ikäisen pojan päälle syljetään ja sen tavaroita varastetaan ja kaikkea muuta kamalaa. Oon niin raivoissani tuosta jatkuvasti, että tekisi mieli mennä sinne kouluun ja ojentaa niitä kiusaajia. Tsemppiä sulle ja häntä pystyyn:) <3 Luota itseesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! ♡ Mullakin kohos kyyneleet, kun luin sun pojasta :( Toivotan hänelle kaikkea hyvää ja muistutan, että kaikki oikeesti tulee olemaan paremmin vanhempana! Uskon, että hänestä tulee mukava, lämmin ja menestyvä mies isona, juuri näiden kokemusten takia ♡

      Poista
  13. Kamalalta tuo kuullostaa. Tuo mieleen aivan oman kouluaikani. Ala-asteella vaihdoin luokkaa kesken ykkösen suoraan kakkoselle. Olin aina vähän ulkopuolinen mutta siellä meni kuitenkin suht hyvin kunnes yhtäkkiä jäin nelosluokalla porukan ulkopuolelle. Sitä jatkui yläasteelle saakka, että olin kuin ilmaa muille. Ylä-asteella tilanne paheni kun jouduin kaikenlaisten syytteiden alle. Mukamas varastin muilta kyniä yms ja laitoin häiriköiviä tekstiviestejä. Oikeasti en tehnyt mitään, ja onneksi porukat eivät uskoneet opettajaa vaan luottivat minun sanaan. Kasiluokalla pääsin vihdoinkin porukkaan mukaan enkä ollut enää yksin. Kuitenkin ysiluokalla tilanne taas muuttui. Kirjaimellisesti yhden yön aikana kaikki kääntyivät minua ja yhtä kaveriani vastaan. Oltiin muka puhuttu heistä paskaa ja he puhuivatkin sitten kunnolla meistä paskaa myös rinnakkaisluokille. Loppu yläasteesta meni tämän yhden kaverin kanssa kenestä siis myös puhuttiin kaikkea. Lukiossa luulin, että tilanne helpottaisi, mutta samoja ihmisiä yläasteelta tuli sinnekin. Onneksi luokallemme tuli pari uutta tyttöä toiselta yläasteelta ja ystävystyin heidän kanssa. Vasta nyt yliopistossa tilanne on helpottanut ja osaan vihdoinkin uskoa siihen että ihmisiin voi luottaa. Että kaikki eivät heti ensimmäisenä ole kääntämässä selkäänsä.

    Mutta siis itse olen myös ollut pitkään sitä mieltä että olen ruma yms. ja kukaan ei halua olla kaverini. Mutta vihdoinkin olen siitä pääsemässä yli. Kauan se on vienyt, mutta aika parantaa haavat. Jaksamisia sinulle ja luota itseesi! :) Jos joku on lapsellinen eikä halua kanssasi aikaa viettää se on hänen oma menetyksensä! Itselläni ooli pitkään huono itsetunto, ja on vieläkin. En uskaltanut pitää ketään kaverinani ja en uskaltanut kysyä mitään että lähtisikö joku kanssani vaikka leffaan tai johonkin. Mutta ajan kanssa se on helpottanut ja kun on aikuistunut :)

    Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja todellakin tutustumisen arvoiselta!:) joten ole oma itsesi niin saat kavereita varmasti! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tarinasi ♡ Ihanaa, että oot saanut luottamusta ihmisiin! :)

      Poista
  14. Mä oon kans saanu kuulla noita "ruma" ja "huora" juttuja vuosikausia (oli kans tyyliin koko koulu vs. 1 ja kesti about koko yläasteen, sen lisäksi nää ihanat stalkkerit vaani koulun ulkopuolella, soitteli jne.. :P)
    Tietenkin mä sillon luulin että se johtui siitä et olisin oikeesti jotenki ruma, ja vielä pitkään sen jälkeenki, mut aikuisiällä tajunnu et tollaset lähtee siitä et joku nero sen ekana väläyttää ja lammaslauma menee perässä.
    Vielä jos on joku ominaisuus jonka ansiosta erotut massasta (mulla oli se et olin muuttanu pk-seudulta pienemään cityyn) niin johan on show pystyssä. Ihmisillä on joku tarve aina paheksua jotain et tuntis itsensä parmemmaksi vaik eihän se niin mee, toisten haukkuminenhan se jos joku tekee tyypistä kuspään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi inhottavaa :( Sä oot ihana ja erikoinen nörtti ja tykkään susta :3

      Poista
  15. Niin ja sä et missään tapauksessa oo ruma, vaan nätti ja mukava :)

    VastaaPoista
  16. Voi sinua :(
    Mun mielestä oot tosi kaunis ja omalaatuinen! Ei kannata välittää mitä muut susta puhuu, sulla on ihana poikakaveri ja oot sen mielestä varmasti maailman kaunein ilmestys :)

    Pärjäile ihana Sara! <3

    VastaaPoista
  17. Kuullostaa tutulta... Mä en tosin noin kovia oo joutunut kokemaan ja yläasteella meni jo paremmin. Nykyisessä koulussakin ihan ok. Mä en tosin ees muista kovin paljon mitä mulle on sanottu tai kuinka mua kiusattiin. Tuntui, että ala-aste aika oli ainaista synkkää ja mustaa vaan. Vain ne pahimmat tilanteet tuntuu jääneen päähän, valitettavasti ja yhä edelleen näen painajaisia näistä pahimmista tilanteista ja aina ne jossain takaraivossa kummittelee.

    Kuusi pitkää vuotta luokalla jossa oli tasan yksi kaveri jolle olin myös se "kakkosvaihtoehto", eli aina jos joltain muulta sai seuraa niin mun seura ei kelvannut, joten tiedä sitten kuinka hyvä kaveri tuokaan oli.

    On vaikeeta lähteä puhumaan ihmisille sen jälkeen kun toiset ihmiset on kohdelleet niin julmasti... Tosin olen tsempannut itseäni sillä, että ihmiset jotka eivät lainkaan vielä tunne minua tuskin myöskään tuomitsevat tai jos tuomitsevat niin sen voi vielä "kääntää" myönteiseksi. Niille joille on puhuttu jo paskaa en uskalla enkä halua puhua.

    On aika hirveää ajatella kuinka julmia lapset ovat jo toisiaan kohtaan. Mikä saa ihmiset tekemään toisilleen niin pahoja asioita? Yleisin kysymys varmaan päässäni vaikeimpina aikoina oli: "mitä mä olen noille tehnyt?" Enkä vieläkään vastausta tähän ole saanut.

    ja joo olen yhä nää asiat on niin "arkoja", että vaikka sun lukija olen ja ihan nimelläkin voisin kommentoida niin nyt kirjoittelen anonyyminä....

    Tsemppiä sulle! Kyllä se siitä ja nyt vaan työpippaloihin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit tarinasi! ♡ Ikävää, kun sullekin on käynyt noin pahasti :( Olen myös huomannut ja yllättynyt siitä, että kun puhuu sellaiselle ihmiselle, joka ei tiedä taustoja, ei yhtään arvioi vaan puhuu normaalisti, ihan kuin olisin 'normaali' ihminen. Kuulostaa oudolta, mutta sellanen mun ajatusmaailma on :)

      Tsemppiä myös sulle! ♡

      Poista
  18. Voi ei! ):
    ..ja polettu hiuksia! Miten hulluja ihmiset voivatkaan olla..
    Meidän koulussa ei _onneksi_ kiusata ketään tällä tavalla. Joskus (aika harvoin kylläkin) jotkut pojat nimittelee joitakin tyttöjä aika pahastikin, mutta opettajat puuttuvat näihin tilanteisiin aika hyvin, jos vaan näkevät tallaista tapahtuvan.

    Olisi kiva nähdä mahdollisesti jossakin vaiheessa kuvia sinusta nuorena/lapsena, koska ei kukaan voi oikeasti olla ruma, jokaisessa on sitä jotain kaunista ja kaikki on omallatavallaan kauniita!
    Kuten myös sinussakin on paljonkin kaunista!
    ..ja ainakin blogin perusteella vaikutat tosi mukavalta ja kivalta ihmiseltä.
    Ja toivottavasti meni hyvin ne työpippalot! (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä ♡ Hyvä, että teidän koulussa puututaan tuollaisiin :)

      Poista
  19. kysyt rohkeesti! etkä sä oo ruma! älä välitä kenestäkään, joka sua haukkuu, jätä ne omaan arvoonsa, koita kestää kauheitten ihmisten kanssa!!

    VastaaPoista
  20. Tän tyyppiset päivitykset oikeesti pistää sydämestä. Olin itse kiusattu, jonka jälkeen olin kiusaaja. Tuntuu pahalta ajatella, että mä oon itse ollut tuon tyyppisissä kamaluuksissa mukana kiusaajana, ja mahdollisesti aiheuttanut jollekin jonkinnäköisiä traumoja.

    Älä ikinä pelkää olla oma itses, oot kaunis just tuollaisena. Jos joku ajattelee toisin, se ei selvästikään oo tutustumisen arvoinen ihminen. :-) Saatika sellainen, jonka haluisit lähelles.

    Seurasin sua aiemmin toisella tunnuksella (Jyonne. Tosin en ollut lukija, kunhan välillä aina tulin kyttäämään), ja nyt etein sun blogis uusiks käsiini, koska tykkään erityisesti siitä, että välillä kirjottelet peleistäkin :D

    \o jatka samaan malliin ! -Jonna
    http://not-another-mannequin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ♡ Kiitos paljon kirjoituksesta! :)

      Poista
  21. Voi murunen. Oot vieläkin ajatuksissa. Mitenhän mä oisin selvinny ilman sua ja K:ta sen yhden vuoden.
    -Messi

    VastaaPoista

Share some galaxy dust! ♡

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...